Kulttielokuva ei ole elokuva, joka on tehty kaikille. Se on elokuva, joka on tehty jollekin aivan erityiselle yleisölle – sille, joka löytää sen, rakastuu siihen ja kieltäytyy päästämästä irti, vaikka muu maailma olisi jo unohtanut sen olemassaolon. Toisin kuin menestyselokuvat, jotka täyttävät salit viikonlopun ja katoavat sitten, kulttielokuvat rakentavat maineensa hitaasti vuosikymmenten aikana, usein vasta alkuperäisen teatterikierroksensa epäonnistuttua surkeasti.
Niiden elinvoima ei perustu markkinointibudjetteihin, vaan fanien omistautumiseen. He pitävät elokuvan elossa yhä uudelleen katsomalla, lainaamalla vuorosanoja ja järjestämällä näytöksiä. Tässä maailmassa fyysisiä elokuvia myyvät ja vaihtavat liikkeet ovat tärkeitä, sillä ne toimivat aarrearkkuina, joista näitä unohdettuja helmiä voi löytää.
Mikä tekee elokuvasta kulttielokuvan?
Kulttistatukselle ei ole yhtä ainoaa kaavaa, mutta tietyt piirteet toistuvat. Usein kaikki alkaa kaupallisesta epäonnistumisesta. Esimerkiksi Blade Runner sai ensi-illassaan vaisun vastaanoton ja jäi lipputuloissa kauas odotuksista. Vasta vuosien saatossa sen syvälliset teemat ja visuaalinen loisto löysivät yleisönsä kotivideomarkkinoiden kautta, ja siitä kasvoi yksi tieteiselokuvan arvostetuimmista teoksista.
Toinen keskeinen tekijä on sääntöjen rikkominen. Kulttielokuvat uskaltavat olla outoja, provosoivia tai yksinkertaisesti erilaisia. Ne voivat käsitellä tabuaiheita, sekoittaa genrejä odottamattomilla tavoilla tai käyttää kerrontaa, joka haastaa katsojan. David Lynchin tuotanto on tästä täydellinen esimerkki: hänen elokuvansa eivät tarjoa helppoja vastauksia, vaan luovat painajaismaisia tunnelmia, jotka jäävät vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa.
Lopulta tärkein ainesosa on yleisö. Kulttielokuva synnyttää yhteisön. Fanit eivät vain katso elokuvaa, he elävät sitä. The Rocky Horror Picture Show -näytökset, joissa yleisö pukeutuu hahmoiksi, huutelee vuorosanoja ja osallistuu esitykseen, ovat tämän ilmiön äärimmäinen muoto. Elokuvasta tulee rituaali, jaettu kokemus, joka yhdistää samanmielisiä ihmisiä. Tämä omistautuminen takaa, että elokuva ei koskaan todella kuole.
10 kulttiklassikkoa, jotka odottavat löytäjäänsä
Seuraava lista esittelee kymmenen elokuvaa, jotka ovat ansainneet paikkansa kulttiklassikoiden kaanonissa. Ne ovat esimerkkejä siitä, miten monin eri tavoin elokuva voi saavuttaa kuolemattomuuden fanien sydämissä.
1. The Rocky Horror Picture Show (1975)
Kulttielokuvien kiistaton kuningas. Tämä musikaalikomedia on sekoitus science fictionia, kauhua ja rock-oopperaa, ja se epäonnistui täysin ensi-iltansa aikaan. Vasta New Yorkin Waverly Theaterin keskiyön näytökset muuttivat kaiken. Yleisö alkoi osallistua elokuvaan, ja perinne levisi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Elokuva on ylistyslaulu erilaisuudelle ja itsensä hyväksymiselle, ja sen viehätys perustuu täysin sen yhteisölliseen katsomiskokemukseen.
2. Blade Runner (1982)
Ridley Scottin scifi-noir on täydellinen esimerkki elokuvasta, joka oli aikaansa edellä. Sen pohdiskeleva tahti ja filosofiset kysymykset ihmisyydestä eivät vedonneet 80-luvun toimintaelokuvien kyllästämään yleisöön. Kotivideoiden ja useiden ohjaajan leikkausten myötä sen maine kasvoi, ja nykyään sitä pidetään visuaalisena ja temaattisena mestariteoksena. Elokuvan eri versioiden metsästäminen on jo itsessään osa fanikulttuuria.
3. The Big Lebowski (1998)
Coenin veljesten elokuva laiskasta keilaajasta, Jeff "The Dude" Lebowskista, joka sekaantuu kidnappausvyyhtiin, ei ollut valtava hitti. Sen nerous piilee kuitenkin sen päämäärättömässä tunnelmassa, ikimuistoisissa hahmoissa ja dialogissa, josta on tullut osa populaarikulttuuria. Elokuvan ympärille on syntynyt oma uskontonsa, "dudeismi", ja vuosittaiset Lebowski Fest -tapahtumat keräävät faneja yhteen pukeutuneina kylpytakkeihin ja juoden valkovenäläisiä.
4. Donnie Darko (2001)
Richard Kellyn esikoisohjaus on mystinen sekoitus teinidraamaa, scifiä ja psykologista trilleriä. Se sai vain rajallisen teatterilevityksen ja katosi nopeasti, mutta DVD-julkaisu teki siitä ilmiön. Elokuvan monimutkainen ja tulkinnanvarainen juoni on synnyttänyt lukemattomia teorioita ja analyysejä. Se on täydellinen elokuva niille, jotka rakastavat purkaa tarinan palasiin ja keskustella sen merkityksistä loputtomiin.
5. Eraserhead (1977)
David Lynchin mustavalkoinen esikoiselokuva on painajaismainen ja surrealistinen teos, joka ei selitä itseään. Se kertoo teollisuuskaupungin laidalla asuvasta miehestä ja hänen mutanttivauvastaan. Eraserhead on enemmänkin tunnetila kuin tarina, ja se onnistuu olemaan samanaikaisesti ahdistava, koominen ja kaunis. Elokuva pyöri vuosia keskiyön näytöksissä ja vakiinnutti Lynchin aseman yhtenä amerikkalaisen elokuvan omaperäisimmistä äänistä.
6. This Is Spinal Tap (1984)
This Is Spinal Tap (1984) on tunnettu "mockumentary" eli vale-dokumentti. Rob Reinerin elokuva seuraa kuvitteellista, vanhenevaa brittiläistä heavy metal -yhtyettä heidän katastrofaalisella Amerikan-kiertueellaan. Elokuva oli niin vakuuttava, että monet luulivat Spinal Tapin olevan oikea bändi. Sen improvisoitu dialogi on täynnä klassikkolainauksia ("These go to eleven").
7. Clerks. (1994)
Kevin Smithin nollabudjetilla kuvaama mustavalkoinen komedia kahdesta elämäänsä kyllästyneestä tiskin takana työskentelevästä kaveruksesta todisti, että elokuvan tekemiseen ei tarvita rahaa, jos on terävä käsikirjoitus. Sen dialogi on räävitöntä, nasevaa ja täynnä viittauksia populaarikulttuuriin. Clerks nousi pienen piirin suosikista indie-elokuvan merkkipaaluksi ja loi pohjan Smithin omalle View Askewniverse -elokuvauniversumille.
8. Withnail and I (1987)
Tämä brittiläinen musta komedia on tunnettu yhtenä kotimaansa lainatuimmista elokuvista. Se seuraa kahta työtöntä ja alkoholisoitunutta näyttelijää 1960-luvun lopun Lontoossa, kun he päättävät paeta maaseudun rauhaan katastrofaalisin seurauksin. Elokuva on samalla hilpeä ja syvästi melankolinen kuvaus ystävyydestä, epäonnistumisesta ja yhden aikakauden lopusta. Sen ympärille on syntynyt jopa juomapelejä, jotka tosin vaativat teräksisen maksan.
9. Pink Flamingos (1972)
John Watersin ohjaama elokuva on kulttielokuvien likaisin ja pahamaineisin edustaja. Se on tarkoituksellinen hyökkäys hyvää makua vastaan ja kertoo kilpailusta "maailman saastaisimman ihmisen" tittelistä. Elokuva on täynnä shokeeraavia ja kuvottavia kohtauksia, jotka eivät sovi herkimmille. Juuri tämä halu rikkoa kaikki tabut on kuitenkin tehnyt siitä tärkeän osan vastakulttuurin historiaa ja queer-elokuvan kaanonia.
10. Fight Club (1999)
Vaikka Fight Club oli ison studion tuotanto nimekkäillä tähdillä, se sai ristiriitaisen vastaanoton ja alisuoritti lippuluukuilla. Sen anarkistinen sanoma kulutusyhteiskuntaa vastaan ja pohdinnat modernin miehen identiteettikriisistä resonoivat kuitenkin voimakkaasti yleisössä, erityisesti nuorissa miehissä. DVD-julkaisun myötä siitä kasvoi massiivinen kultti-ilmiö, jonka vaikutus näkyy edelleen elokuvissa ja keskusteluissa.
Fyysinen formaatti on kulttielokuvan paras ystävä
Suoratoistopalveluiden aikakaudella elokuvien saatavuus voi tuntua rajattomalta, mutta todellisuus on toinen. Algoritmit suosittelevat valtavirtaa, ja harvinaisemmat tai kiistanalaiset kulttielokuvat jäävät usein valikoimien ulkopuolelle tai katoavat sieltä varoittamatta. Monia klassikoita, kuten Pink Flamingos, ei välttämättä löydy laajasti suoratoistopalveluista, ja saatavuus voi vaihdella alueittain.
Tässä fyysinen media, kuten DVD ja Blu-ray, nousee arvoonsa. Se on varmin tapa varmistaa, että elokuva pysyy hyllyssäsi pysyvästi. Lisäksi fyysiset julkaisut sisältävät usein lisämateriaaleja – kommenttiraitoja, poistettuja kohtauksia ja dokumentteja – jotka syventävät ymmärrystä elokuvasta. Esimerkiksi Blade Runnerista on olemassa lukuisia eri leikkauksia, ja niiden vertailu on parhaiten mahdollista fyysisten tallenteiden avulla.
Divarit ja käytettyjen elokuvien liikkeet ovat kulttiharrastajan parhaita ystäviä. Niiden hyllyiltä voi tehdä löytöjä, joita ei digitaalisesti ole enää saatavilla. Laaja tuotevalikoima on hyvä keino päästä käsiksi elokuvan historiaan ja sen lukuisiin eri versioihin.
Kulttielokuvan määritelmä on lopulta henkilökohtainen. Se on se elokuva, joka puhuttelee sinua tavalla, jota et osannut odottaa. Seuraava oma kulttiklassikkosi saattaa odottaa sinua jo paikallisen divarin hyllyllä.