Fyysinen media, kuten DVD, Blu-ray ja pelilevy, on oikein säilytettynä erittäin pitkäikäinen tallennusmuoto. Sen suurimmat viholliset eivät ole ajan hammas, vaan fyysiset naarmut ja ympäristötekijät, kuten valo, lämpö ja kosteus. Oikeaoppinen säilytys ei ole vain siisteyttä, vaan kokoelman arvon ja toimintakunnon turvaamista tuleviksi vuosiksi.
Säilytyksen perusteet: Pystyasento ja alkuperäinen kotelo
Levyjä tulee aina säilyttää pystyasennossa omissa koteloissaan, kuten kirjahyllyssä olevia kirjoja. Levyjen pinoaminen päällekkäin vaaka-asennossa aiheuttaa painetta alimmille koteloille, mikä voi johtaa niiden murtumiseen tai jopa itse levyn vääntymiseen ajan myötä. Pystyasento poistaa pinon painosta johtuvan riskin.
Alkuperäinen muovikotelo on paras suoja levylle. Se on suunniteltu lukitsemaan levy paikalleen keskireiästä niin, ettei sen herkkä lukupinta kosketa mitään. Halvat muovitaskut tai paperipussit ovat huono valinta pitkäaikaiseen säilytykseen. Ne keräävät pölyä, ja paperi voi hangata levyyn mikronaarmuja joka kerta, kun levy otetaan ulos tai laitetaan takaisin. Myös levyn käsittelyllä on väliä: tartu siihen aina reunoista tai keskireiästä. Sormenjälkien rasva ja lika syövyttävät levyn suojakerrosta ja keräävät pölyä, joka voi häiritä lukupäätä.
Ympäristön vaikutus: Vältä valoa, lämpöä ja kosteutta
Fyysisen median pahin vihollinen on suora auringonvalo. Sen UV-säteily hajottaa poltettavien levyjen (kuten DVD-R) datakerrosta ja haalistaa tehokkaasti painetut kansipaperit. Auringonpaisteen aiheuttama lämpö voi myös vääntää levyä tai koteloa pysyvästi. Sijoita kokoelmasi kaappiin, laatikostoon tai huoneeseen, johon aurinko ei paista suoraan.
Lämpötilan suuret vaihtelut ovat haitallisia. Vakaa huoneenlämpö, noin 16–20 astetta, on ihanteellinen. Vintit ja kellarit ovat usein huonoimpia mahdollisia säilytyspaikkoja, sillä kesäkuumuus ja talven kylmyys rasittavat materiaaleja. Älä koskaan jätä levyjä esimerkiksi autoon, jossa lämpötila voi nousta äärimmäisen korkeaksi.
Myös liiallinen kosteus on riski. Se voi aiheuttaa kansipapereiden kupruilua, ohjekirjojen homehtumista ja äärimmäisissä tapauksissa jopa levyn kerrosten irtoamista toisistaan. Ihanteellinen ilmankosteus on 40–50 %.
Yleisimmät virheet DVD-levyjen säilytyksessä
Monet suositut säilytystavat ovat itse asiassa haitallisia kokoelmalle. Vältä näitä virheitä:
- Levykarat ("spindlet"): Vaikka levykarat ovat käteviä tyhjien aihioiden myyntipakkauksina, ne eivät sovi arvokkaiden elokuvien tai pelien säilytykseen. Alimmat levyt joutuvat kantamaan koko pinon painon, ja levyjen liu'uttaminen pois karalta aiheuttaa helposti naarmuja lukupinnalle.
- Levyt irrallaan laatikossa: Tämä on varma tapa tuhota levyt. Laatikossa levyt pääsevät liikkumaan ja hankautumaan toisiaan vasten, mikä aiheuttaa syviä naarmuja, jotka tekevät levystä lukukelvottoman.
- Säilytyskansiot ja -lompakot: Vaikka ne säästävät tilaa, useimmat halvat levylompakot on valmistettu karkeasta muovista tai kankaasta, joka naarmuttaa levyjä hitaasti mutta varmasti. Lämpimissä olosuhteissa muovitaskut voivat myös tarttua kiinni levyn pintaan ja irrotettaessa vaurioittaa sen data- tai tarrapuolta. Jos kansiota on pakko käyttää, valitse laadukas malli, jossa on pehmeät, kuitukankaiset taskut.
Entä pelätty "levymätä"?
"Levymätä" (engl. disc rot) on puhekielen termi levyn rakenteen kemialliselle hajoamiselle. Kyse ei ole varsinaisesta mätänemisestä, vaan useimmiten valmistusvirheestä, jossa levyn kerroksia yhdessä pitävä liima pettää tai heijastava metallikerros alkaa hapettua. Tämä voi näkyä levyssä värimuutoksina tai pieninä reikinä, kun sitä katsoo valoa vasten.
Valmistusvirheelle ei voi tehdä mitään, mutta prosessia voi hidastaa merkittävästi oikeilla säilytysolosuhteilla. Vakaa lämpötila ja sopiva ilmankosteus estävät kemiallisia reaktioita kiihtymästä. Ilmiö oli yleisempi varhaisissa CD- ja DVD-erissä, ja nykyaikaisilla laadukkailla levyillä se on huomattavasti harvinaisempaa.
Levyjen puhdistus ja naarmujen korjaus
Jos levyyn tulee likaa tai sormenjälkiä, puhdista se aina pehmeällä ja nukkaamattomalla mikrokuituliinalla. Pyyhi levyä suorin vedoin keskeltä ulkoreunaa kohti. Älä koskaan pyyhi pyörivin liikkein, sillä dataraidan suuntainen naarmu on lukupäälle vaikeampi korjata kuin poikittainen.
Sitkeämpiin tahroihin voi käyttää kevyesti tislatulla vedellä kostutettua liinaa. Jotkut lähteet suosittelevat myös laimennettua isopropyylialkoholia (50/50 tislatun veden kanssa), mutta viranomaisohjeita sen käytöstä ei ole. Älä koskaan käytä ikkunanpesuainetta tai muita voimakkaita kemikaaleja.
Pienet pinnalliset naarmut eivät yleensä haittaa toistoa, sillä soittimien virheenkorjaus pystyy ohittamaan ne. Syvemmät naarmut voivat kuitenkin estää levyn lukemisen. Kotikäyttöön myytävät korjaussetit yleensä vain täyttävät naarmun vahamaisella aineella, mikä on usein vain väliaikainen ratkaisu ja voi sotkea soittimen laserlukijaa. Niiden pitkäaikaisesta tehosta ei ole kattavaa näyttöä. Varmempi tapa on käyttää ammattilaisten hiomakonetta, joka poistaa ohuen kerroksen muovia ja palauttaa levyn toimintakuntoon.
Huolellinen säilytys varmistaa, että arvokkaat elokuvat ja konsolipelit pysyvät toimintakuntoisina vuosikymmeniä. Kokoelman arvon säilyttäminen on pieni vaiva, joka palkitsee omistajansa pitkällä aikavälillä.